Uusi-Seelanti asutettiin Maorien toimesta noin tuhat vuotta sitten. He antoivat saarille nimeksi ”pitkän valkoisen pilven maa” (Aotearoa). Tähän kaikkeen meillä on ilo saada pieni kosketus näiden kahdeksan vuorokauden aikana, jotka täällä vietämme.
Uusi- Seelanti on kuuluisa ystävällisyydestään. Lentokentällä, väsyneinä yölennosta ja aikaerosta saimme ensimmäiseksi kokea tuon asian pitävän paikkansa. Arvokas, ystävällinen herrasmies lentokentän informaatiossa otti meidät iloisesti hymyillen vastaan. Hän esittäytyi Tanskan prinssin veljeksi, joten asiaan kuuluvalla tavalla tervehdimme häntä syvään kumartaen. Oivallisella tavalla hän selvitti hotellimme sijainnin ja järjesti kuljetuksen hotelille. Kyydin hinta oli 51 NZD eli noin 36 euroa. Ajomatkan pituus oli 25 km, ja matkalla hämmästelimme kaupungin puhtautta. Lopullinen kunnioitus vallitsevaa siisteyskulttuuria kohtaan syntyi Queen Streetillä, jossa tapahtui seuraavaa. Roskakorin tyhjentäjä saapui pienellä autolla vaihtaen roskapussin. Heti hänen peräänsä tuli toinen henkilö jalkaisin ja kädessään olevasta suihkupullosta hän suihkutti puhdistusainetta roskakorin pintaan pyyhkien metalliosat kiiltäviksi. Kaiken tämän hän teki arvokas ja iloinen ilme kasvoillaan.
Katuvilinässä huomiomme kiinnittyi ihmisten kasvoihin. Huolimatta ihmismäärästä, vastaantulijat katsoivat huomattavasti useimmin silmiin kuin Suomessa. Eräs mies kysyi meiltä kohteliaasti saavuttuaan rinnallamme, että olemmeko Suomesta. Hän kertoi ihailevansa maatamme ja sen rakennuskulttuuria. Hän olisi aikoinaan ollut halukas muuttamaan Suomeen, mutta kielen vaikeus esti tämän toiveen toteutumisen. Vaihdoimme jonkin aikaa kuulumisia ja jatkoimme matkaamme. Vastaavanlaisia kohtaamisia lyhyestä ajasta huolimatta meillä oli useita paikallisten ihmisten kanssa. Ystävällisyys on sydämellistä valkoisten pilvien maassa.
Meriakvaariossa kävimme katsomassa pingviinejä, haita ja muita meren eläviä. Hieno kokemus oli kävellä lasitunnelissa merenpohjassa ja sieltä käsin katsella tapahtumia. Oli kuin olisimme itse olleet akvaariossa ja kalat meitä katselemassa.
Uuden Seelannin rahat ovat maalauksellisen kauniita. Yksi dollari on 0,59 euroa. Suomessa euron vaihtaminen dollareiksi ei onnistunut. Rahan saaminen täällä oli kuitenkin helppoa. Pankkiautomaatteja on runsaasti ja niistä pystyy nostamaan rahaa suoraan pankkitililtä.
Lauantaiaamuna klo 6.00 jätimme hotellin ja kävelimme rautatieasemalle rinkat ja reput selässämme. Matka junalla halki pohjoissaaren alkoi klo 7.25.
Laittakaa hei tohon sivupalkkiin linkki reissun kuvagalleriaan (tai vaikka tohon galleriaan, jonne kaikki julkaistut kuvat automaattisesti menee). Sivuun saa myös laitettua diaesityksen samoista kuvista. Sekin ois kiva!
VastaaPoistaSekä tietenkin joku pirteemmän värinen yleisteema, kun tätä mustaa ja harmaata on täällä Suomessa ihan tarpeeksi.