Aamusta ajoimme Siniselle Järvelle (Blue Lake).
Se on 70 metriä syvä Mt Gambierin
juomaveden lähde. Kävelyreitti järven ympäri on 5 km. Lenkkeilijöitä polulla oli runsaasti. Paikka on katsomisen arvoinen, niin järvelle, kuin sen ympäristöönkin.
Poikkesimme Tantanoola Cavesin tippukiviluolaan. Luolan kulkureitti on uudistettu mahdollistamaan myös pyörätuolilla liikumisen. Paikka on hieno. Luola on avoinna viikon jokaisena päivänä, pääsymaksu kahdelta aikuiselta 24 dollaria (n.16€), sisältäen opastuksen. Tämän jälkeen pysähdyimme pieneen Millicentin kylään.
Seuraavat 30 km ajoimme mäntymetsikön keskellä. Maisema oli Suomen kaltainen. Metsiköt ovat hyvin hoidettuja. Puut ovat hyvässä järjestyksessä, osa valmiita tukkipuita, osa vastaistutettuja taimia.
Sitten alkoi ajomatkamme tylsin osuus. Navigaattori ohjasi kääntymään vasemmalle ja ajamaan suoraan 25 km. Käännyimme, ja ajoimme viivasuoraan tietä laajojen, tasaisten peltojen keskellä mainitun matkan. Näitä 20 - 30 km suoria oli peräkkäin kolme. Ajoittain joitakin maataloja. Piristystä toivat yksinäinen vombatti ja runsas valkoisten kakadujen parvi.
Robe on pieni valaanpyytäjien kylä, aivan meren rannassa. Kiersimme siellä aluksi autolla. Huoneemme on kylän vanhimmassa rakennuksessa (vuodelta 1847). Kodinomainen ja vastaanottavainen. Jos olisimme tienneet paikan viehättävyyden, viipyisimme täällä useamman päivän. Ilmapiirin ystävällisyys, arkitehtuurinen kauneus ja maisemien lumoavuus ovat mukaansa ottavia. Istuimme yhdessä ulkoilmaravintolassa ruokaa odottaen. Asiakkaan vapaana oleva koira asettautui jalkoihimme lepäämään. Naapuripöydän pariskunta tiedusteli, mistä olemme. Vastattuamme heille, he ihmettelivät, että kuinka olemme voineet ottaa koirammekin mukaan. Lämminsydämistä huumoria.
Alla muutama kuva, jotka otettu noin 50 m:n päästä yöpymispaikastamme.
Kuvista alimmainen on pystytetty merellä henkensä menettäneiden kalastajien muistoksi. Viittä henkilö kahdestakymmenestä ei ole löydetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti