Brisbanen tulvien tuhoista uutisoidaan päivittäin televisiossa. Uusi sykloni on viime päivinä koetellut Pohjois-Australiassa sijaitsevaa Darwinin kaupunkia. Me olemme välttyneet tulva-alueilta. Noosan hotellimme emäntäkin totesi tämän kertoessamme hänelle matkareitistämme.
Noosa Head on ymmärryksemme mukaan osa laajempaa Noosan aluetta, jossa asuu 30 000 ihmistä. Tässä kylässä asuu 10 000 ihmistä, turisteja vierailee vuosittain reilut 250 000. Ensimmäiset alkuperäisasukkaat saapuivat tänne 40 000 vuotta sitten. Noosa on alkuperäisasukkaiden kieltä, ja se merkitsee auringolta suojaista paikkaa. Noosan kaakkoispuolella on suuri Noosa National Park, jossa sademetsä antaa hyvän suojan paahtavalta auringolta. David Bracefell saapui tänne ensimmäisenä länsimaisena henkilönä vuonna 1828.
Hotellimme sijaitsee aivan kansallispuiston vieressä kukkulan päällä. Mäkeä alaspäin on kilometrin kävely rannan pääkadulle, Hastings Streetille, mikä on lyhyt kauppojen ja ravintoloiden täyttämä kuja. Olemme kävelleet sen päästä päähän ja todenneet mäen toisella puolella, lähempänä hotelliamme olevan ostoskadun palvelevan meitä paremmin. Hintataso tuolla reilun kilometrin matkalla muuttuu meille suotuisaksi. Noosa Head on siis pieni turistikeskus, joka ympäristöineen tarjoaa paljon nähtävää.
Perjantain (18.2) käytimme huilaamiseen ja kylään tutustumiseen. Lauantaiaamuna lähdimme kello 8 kävelyretkelle kansallispuistoon. Retki sademetsään ja sen valkoisena hohtavaan eukalyptusmetsään kannatti tehdä kuumuudesta huolimatta. Eukalyptus (Eucalyptus), vanhalta nimeltään kuumepuu, on laaja, puita ja harvemmin pensaita sisältävä kasvisuku. Se hallitsee Australian puulajistoa. Lajeja tunnetaan yli 700, joista joitakin esiintyy myös Uudessa-Guineassa ja Indonesiassa. Eukalyptuksia kasvaa Australiassa lähes kaikkialla ja ne ovat sopeutuneet mantereen kaikkiin ilmastoihin. Matkamme kulki ensimmäiset kaksi kilometriä loivasti nousevaa rinnettä. Saavutettuamme kukkulan huipun polku alkoi laskeutua sademetsän mataliin osiin, joissa kasvillisuus muistutti Tarzan – elokuvista tuttuja maisemia lianeineen ja puiden ympärille kietoutuneine loiskasveineen. Kosteuden ja lämmön kourissa joimme useamman pullon vettä. Lauantai-iltana näimme joukon naakan kokoisia lepakoita. Onneksemme emme joutuneet niiden kanssa kosketuksiin.
Tänään, 20.2, vietimme sunnuntaipäivää. Aloitimme sen heti aamusta Main Beachilla, jossa kevyessä aallokossa uiden saimme nauttia meren vilvoittavasta kosteudesta. Lämpötila on ollut + 34, ja aurinko paistanut pistävänä siniseltä taivaalta. Rannalla oleva ultraviolettisäteilyn määrästä varoittava taulu kertoi säteilyn olevan äärimmäistä. Kuuden minuutin oleskelu auringossa ilman suojavoidetta aiheuttaa palamisen. Aurinkovoidetta käytimme runsaasti. Keskipäivällä, kello 12 ja 16 välillä paras paikka oli hotellihuone, jossa ilmastointilaitteen viileä henkäys piristi. Pyykkihuollon ja ruokailun sijoitimme samaan ajankohtaan. Käytimme ajan myös huomisen päivän suunnitteluun. Varasimme retken Lake McKenzien alueella. Tämä maapallon suurin hiekkasaari on maailman perintölistalla oleva alue. Aamulla kello 6.00 aloitamme matkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti