21.2 Maanantai

Aurinkoinen aamu. Kello 6.15 odotimme Fraser Island – retken autoa hotellimme edessä. Varustuksinamme olivat vettä, pyyhe, uima-asut ja kevyet kesävaatteet sekä tietysti kamerat. Kuljetus saapui ajallaan. Oppaanamme oli noin 65–70 vuotias Peter, joka on asunut alueella 23 vuotta. Autossa oli meidän lisäksemme kaksi nuorta saksalaista naista, ranskalainen rouva, sveitsiläinen mies, australialainen isoäiti lapsenlapsensa ja hänen tyttöystävänsä sekä englantilainen pariskunta.

Frasen Island (tummennettu teksti edellä on linkki saaren sivuille) sijaitsee Great Sandy National Parkissa. Saari on 1840 neliökilometrin kokoinen, maailman suurin hiekkasaari. Unescon maailmanperintökohteeksi se valittiin vuonna 1992. Oppaamme mukaan saarella ei ole luonnostaan yhtään kiveä vaan peruskalliota peittää ainoastaan erittäin hienojakoinen hiekka. Frasen Island on ainoa paikka maailmassa, jossa sademetsä kasvaa hiekan päällä saavuttaen parhaimmillaan 200 metrin korkeuden. Saaren alkuperäinen nimi K'Gari tulee butchullien kielestä, ja se tarkoittaa paratiisia. Eurooppalaisten uudisasukkaiden tulo saarelle hävitti alkuperäiset asukkaat ja nykyään siellä ei elä ainuttakaan aboriginaaliheimoa. Matkan aikana Peter kertoi, että 1930 -luvun alkupuolella poliisit pidättivät viimeisen alkuperäisasukkaan saarelta, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään epäasianmukaista tekoa. Saari on kooltaan viisi kertaa Singaporen kokoinen, ja siellä asuu vakituisesti sata ihmistä, muun muassa kaksi poliisia ja yksi taksinkuljettaja. Singaporessa asuu yli viisi miljoonaa ihmistä. Saaren eläimistö on runsas. Dingot ovat käärmeiden lisäksi saaren vaarallisempia eläimiä. Niiden vuoksi pienen asutuksen ympärille on rakennettu teräksinen suoja-aita, sillä joitakin vuosia sitten dingot tappoivat 11 -vuotiaan pojan.

Matkamme ensimmäinen osuus kesti kaksi tuntia, jolloin siirryimme Noosasta kansallispuiston rajalle. Mutkittelevaa ja kumpuilevaa hiekkatietä pitkin auton tasaisesti keinuessa saavuimme lautalle, jolla siirryimme saaren puolelle. Hiekkaiset tiet sademetsän läpi olivat ihmeellisiä niin silmien katsella kuin takamuksen kokea. Aurinko peittyi sademetsän matalimmissa osissa puiden taakse ja hetkittäin matkasimme kuin pimenevässä illassa. Hetkeksi pysähdyimme ihailemaan 600 vuotta vanhan eukalyptuspuun yhä kauniina kukoistavaa olemusta.

Fraser Islandin makean veden järvet ovat maailman puhtaimpien joukossa. Suosituin näistä järvistä on Lake McKenzie, joka on sisämaassa Eurongin pikkukaupungin vieressä. Järven ranta on lähes puhdasta piidioksidia. Tämän järven rannalla vietimme kaikkiaan vajaat kaksi tuntia. Uimme kristallinkirkkaassa vedessä ja nautimme loisteliaan lounaan, jonka oppaamme meille valmisti. Paluumatkan teimme hieman helpompikulkuisempia teitä pitkin. Ajoimme hiekkarantaa pitkin kaikkiaan 110 kilometriä. Pisin yhtämittainen ranta oli 45 kilometriä. Siellä täällä jokin auto tuli vastaan suolaista merivettä hipoen. Paikoittain rannoilla oli telttailijoita. Etupäässä rannat olivat tyhjiä. White-bellied Sea Eagle, joka on Australian toiseksi suurin petolintu, oli useasti tapaamamme tuttavuus hiekkarannalla ajaessamme. Tuo valkomahainen merikotka on kooltaan parhaimmillaan kolmen kilon painoinen ja siipien kärkiväli 2,2 metriä. Rauhallisesti pensaiden oksalle istuen tai taivaalla liidellen ne elivät omaa elämäänsä meistä välittämättä. Ennen Noosaan saapumista saimme vielä ihailla jyrkkiä hiekkarinteitä niiden monivärisine loistoineen.

Saavuimme takaisin lähtöpisteeseen aikataulun mukaisesti klo 17.20. Muutaman minuutti sen jälkeen alkoi kova tuuli ja erittäin runsas vesisade. Meidän kannaltamme päivä ei olisi voinut sujua paremmin.

Lisäsimme diaesitykseen kuvia päiväiseltämme retkeltämme.