Aikaisin aamusta jälleen matkaan. Reitin pituus ennakkotietojen mukaan oli 160 kilometriä. Opaskirjan perusteella seutu on runollinen. Vehreät kukkulat, vihertävät viinitarhat, lumoavat maisemat, silmiä hivelevät tiet ja vaihtelevuus. Allekirjoitamme tuon. Ylitimme Adelaidenen kukkulat mutkaisia teitä. Reitti on nautintoja täynnä. Aikaisemmin mainitsemamme viinitarhat, ne ovat suorastaan puutarhapalstoja. Ohitimme hehtaarien kokokoisia tiloja.
Käännyimme tämän tästä navigaattorin ohjeiden mukaisesti, tie oli huikea. Lähes 100 kilometrin taivaltamme yhdisti yksi asia: puiden muodostama tunneli. Tien varsilla olevat eucalyptyspuut vahvoine latvuksineen olivat näky. Puiden lomasta katselimme maisemaa, se oli huolella hoidettu. Välissä olevat hevosfarmit toivat liikuvuutta näkemäämme.
Poikkesimme muutamaan pieneen kylään kahville. Palasimme puheissamme arkkitehtuuriin. Olemme ajaneet kylien halki, nähneet ehkä tuhansia taloja. Yhtään samanlaista ei ole tullut vastaan. Luovuuden määrä rakentamisessa on suuri, kun sille annetaan tilaa. Erilaisia kuistiratkaisuja, ovia, portteja, kattoja, talojen vuorauksia ja pintamateriaaleja, niitä riittää. Niiden katselminen tuottaa suuremman ilon, kuin mitä yksittäinen rakentaja on voinut kuvitella.
Viimeiset kilometrit tänne syrjäiseen paikkaan olivat päällystämäntöntä tietä. Olemme Adelaiden kukkuloiden laaksossa. Lähimpään kylään on matkaa n. 5 km. Maisema on nöyräksi tekevä. Nautimme näistä hetkistä ylihuomiseen saakka. Alla näkymä parvekkeeltamme.
Sama maisema aamun sarastaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti