Muutama yksityiskohta tästä päivästä:
- täällä ei ole linja-autoja. Julkinen liikenne tapahtuu raitiovaunuilla tai metrolla.
- opasteet ovat Suomessa oleviin verrattuina toisinpäin kirjoitettuja. Täällä ei näe kylttiä, jossa sanottaisiin: "Lujaa ajaminen kielletty". Sen sijaan opasteessa lukee: " Ole ystävällinen ja aja hitaammin".
- patsaiden ja erilaisten taideteosten määrä on suuri. Ihmettelimme yhtä patsasta ja sitä, kenestä se mahdollisesti kertoo. Yhtäkkiä patsas iski meille silmää. Joku oli nähnyt suuren vaivan tehdessään itsestään patsaan näköisen. Kuva patsaasta alapuolella.
- nuorten miesten porukka, n. 10 henkilöä, katseli meitä tovin. Yksi heistä tuli kohteliaasti kysymään, että mistä päin me olemme. He olivat lyöneet asiasta keskenään vetoa. Saatuaan vastauksemme, hän palasi porukkaansa. Riemu oli siellä suuri - yksi oli veikannut kotimaamme oikein.
- iäkkäämpi, ilmeisesti amerikkalinen rouva, toivoi kuulevansa suomenkieltä. Annoimme pienen näytteen. Hän oli onnellinen.
Aikaisemmassa tekstissämme emme muistaneet kertoa lentokentältä meidät hotellille kuljettaneen herrasmiehen kommentia. Hän sanoi: " Yleensä, kun tänne tulee vieraita, heillä on mukanaan koko kotinsa. Teillä on näin pienet matkatavarat neljän viikon matkalle. Olette ansainneet palkinnon!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti