maanantai 28. helmikuuta 2011

28.2

Suuri valliriutta on vallattu! Eilen aamulla klo 7 lähdimme hotellilta satamaan, ja klo 8 laiva suuntasi keulansa kohti avomerta. Cruise Ocean Freedom on keskikokoinen jahti. Matkustajia oli kaikkiaan noin 30. Retken järjestelyt olivat ensiluokkaiset. Annetut ohjeet, henkilökunnan ystävällisyys, tarjoilut ja opastukset turvasivat auringon paisteessa alkavaa aamua. Ajoaika riutalle oli 1h 15min. Kaikkiaan vietimme riutalla kuusi tuntia vieraillen Green Islandilla ja Upolu Caylla. Riutan kohdalla meri muuttui vihreäksi laivan kannelta katsottuna.

Teimme kaksi erillistä snorklausretkeä meren luontoa ihmetellen. Toinen pintasukellus tapahtui matalassa vedessä. Oppaan avulla saimme koskettaa korallia ja tummuneelta kesäkurpitsalta näyttävää kalaa sekä seurata kalojen ruokintaa. Silmiemme edessä oleva värikirjo ja kalojen moninaisuus muodostivat ikimuistoisen elämyksen. Aallokko oli kohtalainen tehden uimisesta suojapukuun ja kelluntaliiveihin pukeutuneina yllättävän raskasta. Meillä olisi ollut mahdollisuus myös laitesukeltamiseen oppaan kanssa, jätimme kuitenkin tuon tilaisuuden käyttämättä. Lasipohjaveneellä kiertelimme koralliriutan päällä katsellen tätä maailmaa mukavasti istuen. Opas kertoi samalla riutan synnystä ja sen elämästä. Merilounas oli herkullinen katkarapuineen ja monine muine antimineen. Iltapäivän sadekuurot olivat hetkittäin vesimäärältään rajuja, mutta pehmeitä ja lämpimiä. Kuusi tuntia laivassa ja vedessä paljain jaloin pehmensivät jalkapohjia hyvällä tavalla.

Matkan aikana tutustuimme kahteen nuoreen mieheen, jotka kumpikin olivat matkassa yksinään. Ranskalaisen kaverin käytös oli eleganttia. Japanilainen nuorimies hurmasi meidät oman kulttuurinsa kohteliaisuudella, josta näkyvin oli syvään kumartaminen hänen kiittäessään. Ja hän kiitti lähes jokaisen lauseensa jälkeen.

Iltapäivällä klo 16.30 saavuimme takaisin rantaan. Laivan henkilöstö kätteli meidät kaikki pois lähtiessämme. Suuri valliriutta on ehdottomasti kokemuksen arvoinen paikka. Ammattitaitoisen henkilökunnan ohjauksessa matkasta voi nauttia täysin sydämin. Laiturilta poistuessamme näimme satoja variksen kokoisia lepakoita. Jotkut niistä lensivät niin matalalla, että pystyimme katseellamme erottamaan niiden korvat muusta vartalosta.

Taksimatka takaisin hotelille tapahtui 76 -vuotiaan kuljettajan kyydissä. Hän antoi meille esimerkin paikallisesta tavasta puhua englantia. Emme ymmärtäneet mitään hänen puheestaan. Murre on täällä todella omaleimaista. Aijempi, Etelä-Australiassa syntynyt kuljettajamme kertoi, että häneltä vei aikaa, ennen kuin hän alkoi ymmärtää ihmisten puhetta täällä Queenslandissa.

Täksi illaksi yritämme saada liput Xtreme illusions –esitykseen, jossa maailmankuulu Sam Powers reilun tunnin ajan tekee mitä ihmeellisempiä taikatemppuja. Keskiviikoksi olemme varanneet päivän safarin sademetsään, jossa kävelyretken lisäksi teemme jokiristeilyn ja tutustumisen vanhaan rauniokaupunkiin, Potr Douglasiin. Muina päivinä nautimme kylpylän hoidoista keräten voimia lauantaina lähtevälle paluulennolle.

Nettiyhteyksien heikkouden lisäksi puhelinyhteydet ovat varsin huonot. Pariin päivään ei ole puhelimissamme ollut lainkaan kenttää, joten tekstiviestin vastaanottaminen ja lähettäminen eivät ole olleet mahdollisia. Cairns on ollut alun perin Australian syrjäinen menopaikka. Tietotekniikan osalta suomalaiseen tilanteeseen verrattuna tämä on edelleenkin perifeerinen asema.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti