lauantai 5. helmikuuta 2011

2.-4.2 Gradle Mountain


Gradle Mountain on diabaasivuori, joka puristui muiden kivikerrostumien välistä esille 174 miljoonaa vuotta sitten. Sen kehtomainen muoto syntyi jääkauden voimasta 500 000 vuotta sitten. Säämuutokset alueella ovat äkkinäisiä. Onneksi matkamme aurinkoisin päivä osui näihin päiviin. Kirkkaus huipensi tähän satumaisen kauniiseen luontoon tutustumisen. Lauhkean sademetsän väriloisto, puiden tuomat varjot ja pehmeät sammaleet tulivat esiin. Vallabit ja vompatit seurasivat uteliaina ihmettelyämme. Kävelimme myös vuolaina kohiseville vesiputouksille. Pienet liskot paistattelivat päivää kävelysilloilla, väistäen kyllä vikkelästi askeleiden tuoman töminän varoittamina.


Ulkoilun päätteeksi menimme kylpylään. Siellä oli sauna ja höyryhuone, sekä lämmin poreallas, josta oli suora näkymä alapuolella virtaavaan puroon. Kylvyn rentouttavat mineraalit tekivät hyvää taivalluksesta hieman rasittuneelle keholle. Sauna oli suomalaisen sähkösaunan kaltainen, antoi hyvät löylyt, kunhan unohti pienen puurokauhan lauteille ja kaatoi kiukaalle vettä suoraan kulhosta.
Perjantaina (4.2) matkasimme Tasmanian pohjoisosassa sijaitsevaan Devonportiin, jossa yövyimme. Tiet vuoristoalueella ovat paikoin hyvin kapeita ja mutkaisia. Alin nopeusrajoitus oli 15 km tunnissa. Tällä hetkellä odottelemme Spirit of Tasmania -laivan lähtöä kohti Melbournea. Sinne saavumme huomenna klo 6.00.

Tasmania on kaikin tavoin viehättävä saari, vehmas ja lauhkea. Australian mantereen eteläkärjestä tänne on matkaa 240 kilometriä. Tasmania on viimeinen pysäkki ennen Etelänapamannerta, ja kuitenkin siellä kasvaa tammia, poppeleita ja palmuja. Jos pitää puhtaasta luonnosta ja rauhallisuudesta, niin Tasmania on oikea kohde loivasti kumpuilevine kukkuloineen ja autioine hiekkarantoineen. Englantilainen arkkitehtuuri antaa omaleimaisen värinsä pienille kylille.

Saaren historia on synkkä. Englantilaiset asettuivat tänne n 1640, jolloin saarella oli arviota 3 000 – 7 000 alkuasukasta. Englantilaisten surmasivat sukupuuttoon monet nisäkkäät ja linnut, joihin alkuasukkaiden elanto perustui. Alkuasukkaat ryhtyivät kostoiskuihin. Englantilaiset vastasivat niihin voimakeinoin, surmaten lähes kaikki heistä. Muutamat henkiin jääneet karkotettiin Flindersinsaareen. Myöhemmin rotua yritettiin suojella. Yritys epäonnistui. Viimeinen Tasmanian alkuasukas kuoli 1876. Flinderinsaarella syntyi kuitenkin sekarotuisia alkuasukkaiden jälkeläisiä. He toimivat nykyisin aktiivisesti alkuasukasliikkeessä kunnioittaen esi-isiensä muistoa. (lähde:Berlizt; Australian matkaopas, 2003).

Alkumatkamme kaikki varaukset ovat toimineet loistavasti. Nyt siirrymme uudenlaiseen vaiheeseen matkassamme. Melbournin yön jälkeen meillä ei ole buukkauksia valmiina sen paremmin hotelleihin kuin kulkuvälineisiinkään. Meillä on ainoastaan 4 500 km kuljettavana Cairnsiin, josta paluulentomme lähtee. Australiaa koetellut Yasi –sykloni vaikuttaa omalla tavallaan tuleviin suunnitelmiimme. Olemme seuranneet niin televisiosta kuin lehdistäkin tuon 600 km leveän myrskyn aiheuttamia tuhoja. Paikalliset ihmiset ovat ystävällisesti vastanneet tiedusteluihimme Victorian, New South Walesin ja Queenslanin tilanteesta. Yasi – sykloni oli pahin Australiassa sitten vuoden 1918. Tuulen nopeus oli pahimmillaan 300 km tunnissa ja sademäärä kolmen vuorokauden aikana 1 200 mm, mikä vastaisi 12 metriä lunta. Hyvä varautuminen syklonin aiheuttamaan tuhoon on kuitenkin estänyt katastrofin syntymisen. Uutisten mukaan ainoastaan yksi ihminen on kuollut rajuilman kourissa.

Tarkennamme matkareittiämme huomenna Melbournissa saatuamme lisää tietoa tilanteesta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että voimme pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmastamme kulkea Australian itärannikkoa pitkin pohjoiseen Cairnsiin. Kierrämme pahimmat tuhoalueet, ja muutoinkin turvallisuus asettuu tarvittaessa ennakkosuunnitelmien edelle.

1 kommentti:

  1. Ei kyllä tulisi varmaan mitään itellä tommosesta matkasta, kun jämähtäisin pariksi päiväksi yhteen paikkaan kuvaamaan jokaisen liskon... :)

    VastaaPoista