tiistai 15. helmikuuta 2011

15.2.

Päätös viettää Byron Bayssa viikko on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. Tämä reilu neljän tuhannen asukkaan kylä on viehkeä. Hiekkarannat, taustalla häämöttävä vuoristo, meren hohdokkuus ja vihanta luonto muodostavat eheän kokonaisuuden. Lämpötila on noin +30 astetta, muutamia kertoja on tullut pieniä suihkumaisia sateita, muutoin taivas on ollut sininen. Kuu on valaissut nopeasti pimeneviä iltoja. Kuun muoto sirpistä täysikuuhun kulkee täällä eri suuntaan kuin Suomessa.


Asuntomme lähellä olevalla hiekkarannalla olemme saaneet olla kaikessa rauhassa, muita ihmisiä ei ole siellä juurikaan näkynyt. Meren tyrskyt ovat voimakkaita. Varovaisina rantavedessä uiden olemme niistä nauttineet.

Hotellimme sijaitsee kansallispuiston kupeessa. Linnusto on runsas. Puut, pensaat ja kukat kukkivat parhaillaan monine muotoineen ja väreineen. Olemme nähneet 1,5 metrisen varaanin metsäpolulla, ja pienemmän takapihallamme. Käärmeitä ei onneksi ole näkynyt.

Päivät kuluvat nopeasti monien aktiviteettien parissa. Kävelyretki kaupungin majakkavuorelle oli metsäinen ja paikoittain hyvin jyrkkä. Kanoottiretki merelle oli kahden tunnin seikkailu valtaisissa aalloissa. Kajakki keinui keveästi talon korkuisissa mainingeissa. Rannalta lähtö ja paluu olivat haastavia. Snorklaus –safari kaupungin edessä olevalle Julian Rocks -karille oli venematkoineen huikea. Kymmenien erilaisten kalojen, haitten ja kilpikonnien keskellä kelluntapuvussa uiminen oli unohtumaton. Veden syvyys oli kahdeksan metriä ja pohjan näkemisessä ei ollut mitään vaikeutta.

Täällä olemme ensimmäisen kerran saaneet tutustua australialaisen ravintolakulttuurin erilaisuuteen. Ruokaviini haettiin ravintolan vieressä olevasta bottle shopista ja sitten pullo kädessä käveltiin krouviin, istuttiin pöytään, tehtiin tilaus ja kaadettiin viinit omasta pullosta. Toinen erikoisuus tällä mantereella on kulkuohjeiden antaminen. Ihmiset hyvänsuovasti ohjaavat ja neuvovat paikkoja kysellessämme, mutta yleinen ohje: kulman taakse ja vasemmalle tietää yleensä pitkää, etsivää kävelymatkaa.

Linkkilistalla olemme lisänneet Byron Baysta kertovan nettivisun ja valokuvakansion. Torstaina siirrymme bussilla 350 kilometriä pohjoisemmaksi, Noosaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti