Linja-autossa on tunnelmaa… pitää paikkansa täälläkin. Matka Napieristä Rotoruaan oli yksi unohtumattomista kokemuksistamme tällä kauniilla saarella. Sää oli puolipilvinen ja kirkas. Reittimme kulki luonnon halki. Korkeimmillaan matkasimme 900 metriä merenpinnan yläpuolella pilvien keskellä. Metsähakkuiden tekeminen noissa maisemissa vaatii oman ammattitaitonsa, niin kaatajilta kuin puurekkojen kuljettajiltakin. Hakkuiden jälkeen alueelle istutetaan uusia puun taimia, Kanadan-mäntyjä. Ne kasvat 25 vuodessa tukkipuiksi. Muutamia päiviä sitten olleet rankkasateet eivät onneksi olleet tehneet pahempia tuhoja hyväkuntoisille teille, joten matkamme sujui aikataulun mukaisesti.
Rotoruan nimen lausumista harjoittelimme Wellingtonista alkaen. Saimme ihmisiltä erilaisia ohjeita ääntämiseen. Väärin äännettynä Rotorua tarkoittaa löyhkää, joten päädyimme suomalaiseen ratkaisuun. Lausuimme nimen kuten se kirjoitetaan. Lemu ei sinällään olisi huonompi nimitys kaupungille, koska hetkittäin siellä tunsi saman pistävän hajun kuin Valkeakoskella aikoinaan. Rikin tuoksu purkautui maaperästä antaen omaleimaisen, onneksi hetkittäisen, tuoksunsa.
Jatkamme Maori –kulttuurin sydämestä matkaamme takaisin Aucklandiin elämyksistämme nauttien.
Huomenna jätämme hyvästit aurinkoiselle Uudelle-Seelannille ja suuntaamme kohti Tasmaniaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti