torstai 27. tammikuuta 2011

25.-27.1 Rotorua


Linja-autossa on tunnelmaa… pitää paikkansa täälläkin. Matka Napieristä Rotoruaan oli yksi unohtumattomista kokemuksistamme tällä kauniilla saarella. Sää oli puolipilvinen ja kirkas. Reittimme kulki luonnon halki. Korkeimmillaan matkasimme 900 metriä merenpinnan yläpuolella pilvien keskellä. Metsähakkuiden tekeminen noissa maisemissa vaatii oman ammattitaitonsa, niin kaatajilta kuin puurekkojen kuljettajiltakin. Hakkuiden jälkeen alueelle istutetaan uusia puun taimia, Kanadan-mäntyjä. Ne kasvat 25 vuodessa tukkipuiksi. Muutamia päiviä sitten olleet rankkasateet eivät onneksi olleet tehneet pahempia tuhoja hyväkuntoisille teille, joten matkamme sujui aikataulun mukaisesti.


Rotoruan nimen lausumista harjoittelimme Wellingtonista alkaen. Saimme ihmisiltä erilaisia ohjeita ääntämiseen. Väärin äännettynä Rotorua tarkoittaa löyhkää, joten päädyimme suomalaiseen ratkaisuun. Lausuimme nimen kuten se kirjoitetaan. Lemu ei sinällään olisi huonompi nimitys kaupungille, koska hetkittäin siellä tunsi saman pistävän hajun kuin Valkeakoskella aikoinaan. Rikin tuoksu purkautui maaperästä antaen omaleimaisen, onneksi hetkittäisen, tuoksunsa.

Teimme puolen päivän mittaisen retken vulkaaniselle alueelle, Wai –O-Tapu Thermal Wonderland. Kello 10.15, olipa sitten kesä- tai talviaika, purkautuu yksi kuuma lähde syösten vettä 20 metrin korkeuteen. Sen edessä on puupenkkejä kuten kesäteatterissa. Siinä sitä istuttiin ja seistiin 200 muu matkaajan kanssa odottaen. Jollakin tavalla huvittavakin tilanne: nökötetään ihmisjoukossa ja tuijotetaan kivikasaa keskellä metsäistä vuoren rinnettä. Ja sitten se tapahtui. Alueella oli runsaasti kuplivia mutalähteitä ja eri mineraaleja sisältäviä lampia. Veden ennätyskuumuus on 300 asetta celsiusta. Tunnin kävelyretki niiden keskellä hyvän opaslehtisen kanssa oli rasituksensa arvoinen. Aurinko paistoi polttavan kuumasti ja lämpötila oli +26 astetta.

Rotoruan taide- ja historiamuseossa näimme mielenkiintoisen elokuvan Uuden Seelannin kansantarusta. Ohuen käsityksemme mukaan kertomuksen keskeisiä asioita ovat luonnon ja ihmisen keskinäinen kunnioitus sekä ihmisten yhteenkuuluvuuden arvostus. Kylpylänä aikoinaan toiminut museorakennus, jonka rakentaminen on aloitettu 1905, on nähtävyys sinällään.

Jatkamme Maori –kulttuurin sydämestä matkaamme takaisin Aucklandiin elämyksistämme nauttien.

Huomenna jätämme hyvästit aurinkoiselle Uudelle-Seelannille ja suuntaamme kohti Tasmaniaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti